POHDINTAA

Pysyvätkö aivomme perässä 

4.1.2018

Lääkäri, emeritusprofessori Tari Haahtela kirjoittaa vasta ilmestyneen Terveys-Metsä nimisen kirjan johdannossa, kuinka aivomme ovat hieman konservatiivisia, niiden on vaikea pysyä mukana nykyisessä digitalisaation vauhdissa. Myös teeveessä uutistenlukijat kertovat usein vain uutisotsikot ja sanovat, että lue enemmän tästä ja tuosta asiasta nettisivuiltamme. Siis mistä!

Marketista oli postilaatikoon tipahtanut mainos, eräs kuvista esitti herkullisen näköistä lohirullaa ja lohikin oli tietty tarjouksessa. Kuvan vieressä oli teksti, jossa kehotettiin lukemaan ohjeet kaupparyhmän nettisivuilta. Niinpä.

Kuulin juuri autoradiosta ja myöhemmin tv-uutisista, että Suomessa on lähes miljoona ihmistä, jotka ovat tällä hetkellä digitalisaation ulkopuolella, siis tietoyhteiskunnan pudokkaita. Suurin osa näistä on ikääntyviä henkilöitä, mutta joukossa on paljon myös nuoria syrjäytyneitä ja työttömiä, köyhiä ihmisiä. Kuitenkin maamme hallitus valmistelee julkisille palveluille digiloikkaa eli haluaa saattaa julkiset palvelut nopeasti digitaalisiksi. Yksityinen sektori on tässä vielä pidemmällä. Digitalisaation pitäisi uudistaa myös koulu ja oppiminen.  Osalle ihmisiä tämä vauhti on liikaa.

Tilanne tullee uutisten mukaan jatkumaan vuosikymmeniä. Esimerkkinä pankkien digitalisoituminen, joka aloitettiin jo 15-20 vuotta sitten. Kuitenkin meillä on yhä enemmän ihmisiä, jotka eivät selviydy itsenäisesti pankkiasioinnista. Tähän ei taida riittää yhden sukupolvenkaan mittainen siirtymäaika. Mikä on mennyt vikaan? Kuinka tähän haasteeseen vastataan? Siis viidennes väestöstämme on tällä hetkellä digitalisaation ulkopuolella.

Digitalisaatio tulee, asioita hoidetaan tietokoneilla jo lähes kaikkialla, tahdoimmepa sitä tai emme. Monia asioita digitalisaatio varmasti helpottaa, mutta kaikkea meidän ei tarvitse osata, eikä kannata yrittää opetellakkaan. Kaikessa ei myöskään kannata olla mukana. 

Digitalisaation kanssa ja ohella puhumme somesta eli sosiaalisesta mediasta (facebook ehkä tunnetuin esimerkki). Vaikka osin on kyse samasta digitaalisen maailman kehityksestä, mitä koko ajan ympärillämme tapahtuu esim. palveluiden saatavuudessa, tuo varsinainen someen liittyminen on kuitenkin eri asia, se on täysin vapaaehtoista, siihen ei pääministerikään voi ketään pakottaa. Somesta irrottauminen on monelle siellä aikansa viettävälle hyvin vaikeaa, miltei mahdotonta. Somesta irtaantumisen jälkeen monikaan asia ympärillämme ei kuitenkaan muutu, sähköjä ei katkaista, vettä tulee kraanasta, mutta me itse saatamme muuttua. Voimme jopa kuulla veden lorinan ja lintujen laulun, aivan eri tavalla kuin ennen, meillä saattaa olla oikeasti aikaa jopa toinen toisillemme.

Niin, alussa kysyin, pysyvätkö aivomme perässä. Kyllä ne pysyvät, jos me vaan uskomme niin ja tartumme uusiin haasteisiin maltillisesti ja pienin askelin Lähdemme yhdessä liikkeelle, kimpassa mennään. Muistutan jo nyt, että tietokone on vain yksi apuväline elämässä. Sanonpa vielä uudestaan, tietokone ei saisi hallita meitä, meidän ei tarvitse osata ja tietää siitä kaikkea, eikä meidän tarvitse mennä siellä joka paikkaan. Luonto ja metsä hoitaa meitä paljon paremmin, mene sinne aina kun olet istunut vähänkin pitempään tietokoneen ääressä.

Toivotan vielä tässäkin kaikki halukkaat rohkeasti mukaan digimummon digikouluun!

-Tervehtien digimummo (4.1.2018)

Otathan minuun yhteyttä! Tehdään tästä toiveittenne mukainen digikoulu!

PALAUTE