14. Korona, yksinäisyys ja älylaitteet

24.4.2020

Hei vaan! Yli viisi viikkoa tässä on kiltisti toteltu kaikkia määräyksiä tai suosituksia eli olemme pysyneet kotona, emme käy kaupassa, kylässä tai lapsenlapsemme luona Helsingissä. Ei meilläkään sen puoleen kukaan ole käynyt. Kokoukset ja kansalaisopistonkin tunnit on peruttu, konserttisalit, teatterit ja kirjastot ovat kiinni. Ruokaa saa nyt Keuruullakin verkkokaupasta joko kotiin tuotuna tai  noutaen valmiin kassin kaupan edestä suoraan autoon. Terveinä on pysytty.

Aika ei ole vielä tullut pitkäksi. Kotipiha teettää  näin keväällä paljon työtä, kävelemme mieheni kanssa päivittäin luontopoluilla pyrkien lisäämään joko ajan tai kilometrien määrää. Olen myös löytänyt kotimme leivinuunin uudelleen, hiivaa on mennyt paljon, vastaleivotun leivän tuoksu leviää monta kertaa viikossa kodissamme. Nyt juuri on ollut selkeästi hyötyä näistä älypuhelimista, tableteista ja tietokoneista, ne ovat lisänneet omalla kohdallani asioitten sujuvaa hoitoa läheisiin ja palveluiden saatavuutta niin verkkokaupan, verottajan kuin monien muiden yhteiskunnan palveluiden suuntaan.

Älylaite ei korvaa ystävää

Ajattelen kuitenkin juuri nyt  teitä kaikkia, joille tämä digimaailma on vielä uutta, ettekä välttämättä omista ehkä vielä yhtään älylaitetta. Meillä Suomessa on jopa puoli miljoonaa yli 65 vuotiasta henkilöä, jotka eivät halua tai joilla ei eri syistä johtuen ole mahdollisuutta käyttää näitä laitteita. Siitä on saattanut tulla joillekin jopa stressin aihe, asiointi saattaa tuntua juuri nyt joka suuntaan hankalalta,  lähiomaisetkin saattavat olla kaukana. Yksinäisyys on myös suuri ongelma, se kasvaa varsinkin tällaisina poikkeusaikoina.

Älylaite saattaa olla hyvä renki, mutta isännäksi siitä ei ole. Mikään laite ei lisää oikeiden ystäviemme määrää tai yhteydenpidon laatua, kyllä se tapahtuu ihan muilla perusteilla, ystävä kyllä tavoittaa ystävän, olipa älylaitetta tai ei.

Juuri nyt ei kannata mennä kauppaan ostamaan älylaitetta, siitä tulee vain lisästressiä. Sitä voi miettiä sitten koronaepidemian  jälkeen ja sitten kun ikäihmisille suunnattua digiopetusta on jälleen tarjolla. Sitä tarjoavat normaaliolosuhteissa lähes kaikkialla kansalaisopistot, kirjastot, pankit, yhdistykset, järjestöt ja yksityisetkin toimijat.

Vanhat hyvät yhteydenpitovälineet käyttöön

Edelleen on niitä hyviä vanhoja keinoja pitää yhteyttä. Kirjeen tai kortin kirjoittamiseen ei tarvita tietokonetta, postihan sentään kulkee vielä. Tavallinen vanha puhelin on edelleen myös hyvin käyttökelpoinen väline. Henkilökohtaiset tapaamiset ja kylässä käyminen palaavat varmasti korona-ajan jälkeen pikku hiljaa entiselleen ja juttu jatkuu siitä, mihinkä se viimeksi jäi.

Digitalisaation kehittäjille

Digitalisaatiossa mennään tällä hetkellä hiukan liian nopein askelin tekniikka ja laitteet edellä, ihminen siinä välissä tahtoo unohtua. Meillä on vielä ainakin yhden sukupolven ajan, ellei sitten aina, tarvetta myös vanhoille vaihtoehtoisille tavoille toimia ja välittää viestejä. Pankeissa ja yhteiskunnan julkisissa laitoksissa tulisi säilyttää mahdollisuus asioida palvelupisteissä henkilökohtaisesti, puhelimella tai kirjeellä. Puhelinnumerot pitäisi olla selkeästi saatavilla ja nähtävillä, eikä niitä saisi piilottaa monen näppäilyn taakse. Toivoisin lisäksi ikäihmisille kehitettävän laitteita, joissa ei olisi liian paljon tavaraa ja nähtävää, ja laitteen käyttöohjeet kirjoitettaisiin selväkielisesti.

Tervehtien diigimummo

liisa.ruusila(at)gmail.com

SKYPE tulee seuraavaksi!